Fresh from Finland

Anteeksi, mutta tämä kirjoitus on saatavana ainoastaan näillä kielillä: English.

Festari’kesän’ virallinen avaaja Jyrock täytti tänä vuonna 25 vuotta, mutta juhlat eivät olleet normaalia raisummat. Ohjelmisto koostui edellisvuosien tapaan hyvinkin erilaisten musiikkityylien edustajista. Mukana oli muutamia ulkomaanvieraita, kulttiesiintyjiä, pikkunimiä sekä tämän vuoden hypetetyimpiä artisteja, ja tällä kertaa esiintyjiä nousi jopa kolmelle eri lavalla entisen kahden sijasta.

Yksikään kolmesta lavasta ei toiminut moitteitta. Riippuen etäisyydestä tarkasteltavaan bändiin, soundit saattoivat kuulostaa miltä tahansa kiitettävän ja puuroutuneen äänisekamelskan väliltä. Ravintola Ilokiven akustiikka varmasti teki osuutensa, eikä muutenkaan puitteet olleet ihan parhaimmasta päästä. Keikalla kuin keikalla eturivissä oli runsaasti tilaa, mutta tungos puolivälissä saleja tukki reitin väljemmille paikoille. Joitakin vuosia sitten erilainen yläkerran lavasijoittelu toimi paremmin.

Toteutus oli siis paikoitellen heikkoa, mutta bändien suorituksista ei löydy valittamista. Jyrockissa on kiinnostavampiakin ohjelmistoja näkynyt, mutta ei listalta tänäkään vuonna yhtään huonoa nimeä löytynyt. Yllätyksiä tosin tuli. Lähes jokainen bändi oli ennakko-odotuksia parempi kuulostamalla huikeammalta kuin biisit MySpacessa. Esimerkiksi Ilosaareen ja Provinssirockiin buukattu G-ODD yllätti olemalla aivan erilainen kuin uskalsin toivoa. Psykedelian ja räimeen sijasta kuultiinkin yllättävän elektronisia ääniä, mutta kelpasi sitäkin katsella.

G-ODD

Kuten liian usein tuntuu festareilla käyvän, kaksi perjantai-illan kiinnostavinta esiintyjää soittivat täsmälleen samaan aikaan. Yläkerrassa nähtiin hipstereiden uusi lempibändi Shine 2009, jossa soittaa siis mm. Reginasta tuttu Mikko Pykäri yhdessä Schmamin kanssa. Eturivissä ääni rikkoitui niin pahasti, ettei selvää tahtonut saada, mutta takarivistä kuului terassilla sijaitsevalla ulkolavalla soivan hyvä kotimainen househtava elektroninen pop.

Shine 2009

Alakerrassa kuitenkin osattiin vielä paremmin. Belgiasta Suomeen tupsahtanut Mintzkov kuulosti heti bändiltä, josta YleX tykkäisi, Merimaa tykkäisi, ja lopulta puolet suomalaisista tykkäisivät. Bändi toi mieleen montakin vertailukohdetta, mutta ei mitään itsestäänselvää. Käheä-ääninen vokalisti sai muiden bändikavereidensa kanssa yhtyeen kuulostamaan lavalla ikään kuin Placebolta, joka on ollut samassa ruokapöydässä Ashin kanssa ja sitten varastanut Nirvanan asenteen– eikä grungeviba tullut vain ruutupaitojen mukana. Biisit olivat iskeviä, osa jopa hittimateriaalia, mutta olisin varmasti tykännyt bändistä enemmän teini-ikäisenä, sen verran mollivetoinen esitys kuitenkin oli.

Mintzkov

Lauantainakin illan kovin vieras tuli ulkomailta. Sitä ennen kuitenkin kotimaiset pärjäsivät miltei yhtä hyvin. Kiki Paun lavakohkaus oli selvästi kehittynyt, ja hillitympi esitys olikin yksi parhaista, joita olen bändiltä nähnyt, vaikka huonot soundit synkensivät tätäkin keikkaa. TV Offillakin oli samoja ongelmia, mutta se tuntui vaikuttavan esitykseen voimakkaammin, eikä bändi varmasti ollut ihan parhaimmillaan. Alpo ja Tomi sen sijaan olivat melkein viikonlopun parhaita. Lavapreesens oli kuin Jessen keikalla, mutta jaakkoeinokalevimainen jyväskyläsoundi ja Justice-tilutus tekivät tehtävänsä. Kahden nähdyn keikan perusteella tämä kaksikko on yksi parhaista suomalaisista elektrobändeistä, ja toivon, että levy joskus saadaan pihalle.

Kiki Pau

TV Off

Alpo ja Tomi

Oli vähällä ettei Alpo ja Tomi hoitaneet koko festaria voittajina kotiin, mutta ohjelmassa oli luvassa vielä lounaisruotsalainen Bye Bye Bicycle, joka jäi itse asiassa viikonlopun ainoaksi pettymykseksi, vaikka illan paras olikin. Yläkerran lavalla jamitteli viisi ruotsalaista, joista laulaja oli niin pitkä, että pää taisi kolahtaa kattoon kerran jos toisenkin. Bye Bye Bicyclellä on debyyttilevyllisen verran loistavia indiepop-biisejä, jotka riittivät hyvän keikan aikaansaamiseksi, vaikka lavaesiintyminen oli muutenkin hallittua. Lisäarvoa live-esiintyminen ei kuitenkaan kappaleille tuonut samaan malliin kuten festivaalin muilla lavakonkareilla.

Bye Bye Bicycle

Kokonaisuutena Jyrockin 25. juhlavuosi oli juuri sellainen kuin saattoi odottaa. Terassilava oli mukava lisäys mm. siksi että siellä sai parhaita valokuvia, mutta jo edellisvuosina huomattuihin ongelmiin ei ollut tullut korjausta. Silti sympaattinen pikkufestari Keski-Suomessa kutsuu myös ensi vuonna, mikäli yhtä kiinnostavia ja ennen kaikkia tuoreita esiintyjiä lavoilla nähdään jatkossakin.

Summer’s creeping up on us and we’ve got some light towards the end of the summer! Helsinki’s Flow Festival has announced some confirmed artists for the summer festival in Suvilahti, 13-15 of August. We’re thrilled, as last years Flow Festival was a blast, not just musically speaking, but culturally speaking.

M.I.A

Some of the confirmed artists;

• M.I.A (SRI / UK)
• The xx (UK)
• Air (FRA)
• Sigur Rós (ISL)
• Marina and the Diamonds (UK)
• Ricardo Villalobos (CHI)
• Major Lazer (UK)
• Diplo (US)
• Four Tet (UK)

More confirmed artists can be seen here! Check them out!

Tämä postaus on suunniteltu suomen englanninopetuksen edistämiseksi ja täten on luettavissa VAIN englanniksi.

Pusuja <3

Nyt nyt nyt alkaa oleen näitä valokuvia niin, että tännehän hukkuu! Pitkä Kuuma Kesä – festivaali oli Suvilahdessa, Helsingissä 27-28 Kesäkuuta. Ajattelimme, että tehdäänpäs tämmönen kuvapläjäys niin saadaan käyttöä näillekin kuville, eikä meidän ahkerat ja ihanat kuvaajat mene ihan huomaamatta!

Pitkä Kuuma Kesä – festarit ..
.. ja hauskaahan oli!

Frank Turner

The Melvins

Damn Seagulls

The Sounds

The Soundtrack of Our Lives

The Flaming Lips

Mukaan sekaantuneet artistit:
Frank Turner
Damn Seagulls
The Sounds
The Flaming Lips
The Soundtrack of Our Lives
The Melvins