Fresh from Finland

Trip-hopin pioneerit vierailivat kuuden vuoden tauon jälkeen Suomessa. Vaikka edellinen 2003 vuoden keikka Provinssirockissa oli ehkä puitteidensa puolesta tunnelmallisempi, ei viime perjantain kokemuskaan kylmäksi jättänyt. Suomessa jäähallikeikat eivät yleensä aiheuta samanlaisia kiihkeitä tuntemuksia kuin pienemmät klubikeikat, mutta tällä kertaa kokemukseni oli erilainen, ja vaivuin jopa pieneen transsiin.

Keikka pärähti käyntiin tuoreen Splitting the Atom -ep:n Bulletproof Lovella ja sitä seurasi kolme vielä julkaisematonta kappaletta. Kaiken kaikkiaan uusia kappaleita soitettiin peräti kahdeksan kappaletta. Ne kuulostivat hyviltä, mutta taustalla pyörineet kulutusyhteiskuntaa vastaan kantaaottaneet valoviestit (esim. 16 Seeter) veivät suuren osan huomiosta – niin kuin varmasti oli tarkoituskin. Taustavalot olivat poikkeuksellisen kiinnostavat läpi keikan, ja ne toivat mieleen toisen englantilaisen poliittisesti aktiivisen bändin, Radioheadin. Myös kitaroissa sekä enemmän äänessä olleen Robert “3D” del Najan esiintymisessä oli jotain radioheadmaista, vaikka aiemmin ei olisi tullut mieleenkään liittää yhtyeitä toisiinsa.

Valojen lisäksi teknisestä toteutuksesta erityisen hyvin oli toteutettu miksaus – niin hyvin että siihen kiinnitti huomiota. Soundit olivat luultavasti parhaimmat, joihin olen Helsingin jäähallissa törmännyt. Esimerkiksi upean Unfinished Symphatyn aikana bassot rymistivät läpi kehon samalla, kun lavalla vierailleen Deborah Millerin vokaalit kantoivat selkeinä aiheuttaen kananlihaefektejä.

Lavalla piipahti muutama muukin vierailija. Lämmittelijän roolissa edustanut Martina Topley-Bird versioi Teardropista täysin uudenkuuloisen ja yllättävänkin livevedon – kuitenkin niin kauniisti että kyyneleet nousivat tahtomattakin silmäkulmiin. Teardropista eteenpäin keikka olikin yhtä iloista huokailua. Perään soitettiin myös Martinan kanssa esitetty Psyche (Flash Treatment), Mezzanine, Angel sekä varsinaisen setin päättänyt Safe from Harm.

Kiistaton huippukohta osui kuitenkin toiselle encorelle. Marakeshiksi nimetty uusi biisi kasvoi vähitellen lopulta niin upeaksi tajunnanräjäyttäväksi kappaleeksi, että toivoin keikan päättyvän siihen. Muuten rauhallisesti nautiskellut yleisö tosin villiintyi siitä aivan yhtä paljon vaatien saada kuulla lisää – ja jäi se viimeisenä soitettu Karmacomakin soimaan tehokkaasti päähän.

Videot Moskovan keikalta, 14.10.2009