Fresh from Finland

Rumba ja YleX julkistivat eilen (Rumba 16/09:33 tai YleX:n verkkosivut (Tulevaisuuden tusina 2010)) Tulevaisuuden tusinaksi nimetyn bändijoukkion, jonka ovat valinneet musiikin asiantuntijat ympäri Suomea. Jokainen äänioikeuden saanut musiikin ammattilainen sai tehtäväkseen äänestää viittä eri yhtyettä tai artistia ilman parhausjärjestystä , ja suomalaisuuden lisäksi ainoana kriteerinä äänestettävälle oli debyyttialbumittomuus.

Näiden 12 bändin joukosta löytyi useampi tapaus, jonka olisin nimennyt myös tulevaisuuden toivojen joukkoon. Toisaalta heti juolahti mieleen muutama kriteerin täyttävä joukosta puuttuva bändi, kuten tamperelainen On Volcano. Kerta toisensa jälkeen jaksan innostua shoegazing-indierockareista niin omakustanne-ep:ltä kuin livelavoiltakin. Viimeksi kuunneltuna nelikko vakuutti islantilaisen Hjaltalínin Suomen minikiertueen lämmittelijänä.

Debyyttialbumi puuttuu myös KA SO RE:lta, joka julkaisi viime vuoden lopussa mahtavan debyytti ep:nsä Petiten. Kimarrinakin tunnettu Juuso Malin on keikkunut tarkkailulistallani jo vuodet, enkä ole joutunut pettymään kertaakaan. Viiden biisin ep:ltä löytyi ainakin kolme tanssihittiä, ja jos joltakulta odotan debyyttialbumia innolla, on se KA SO RE. Ehkäpä asiantuntijat unohtivat artistit, sillä vähintään kahden henkilön bändejä oli listalla täysi tusina.

Jaakko & Jay

Toisaalta listauksesta löytyi myös muutama bändi, jonka sijoittuminen hieman ärsytti. Vaikka Jaakko & Jay onkin yksi lempijutuistani tänä vuonna, oli todella täpärällä, että yhtye päätyi kärkikolmikkoon ja listalle ylipäätänsä. Debyyttialbumin julkaisua on lykätty niin monta kertaa, että tämän kuun lopussa ilmestyvän War is Noisen olisi pitänyt ehtiä viedä duolta osallistumismahdollisuus useampaan otteeseen.

Le Corpse Mince de Francoise at Suvilahti Helsinki, 26.8.09

Selkeästi kriteerit täyttävä tyttötrio Le Corps Mince de Françoise on ehtinyt esiintyä sekä jokaisen lehden sivuilla että jokaisella isommalla festivaalilla Suomessa. Eurooppaa on valloitettu ja nimekkäät musiikkiblogit ovat polvillaan. Vaikka Kitsunélla joulukuussa julkaistava Something Golden –sinkku onkin yksi parhaista biiseistä tähän asti – ja se debyyttialbumi puuttuu edelleen – haluaisin vastapainoksi esitellä bändin, joka on jo pistänyt pihalle muutaman levyn, muttei ole saanut palstatilaa juuri ollenkaan.

Keramick & Lobo on yhtä kuin kaksi nuorta helsinkiläismiestä. Digital White –debyytti on yksi parhaista koskaan tehdyistä suomalaisista levyistä sekä ehdoton suomalaisen downtempoilun timantti, joka jaksaa ihastuttaa alusta loppuun asti satojenkin kuuntelukertojen jälkeen. Uudella The Braille –albumilla äänimaailma on laajentunut ja monipuolistunut, mikä on yksittäisten biisien puolesta hyvä asia, mutta kokonaisuus ei kanna edellisen tapaan.

Uutukaiselta löytyvä Gone on yksi kaksikon parhaista biiseistä. Tietämättä sitä ei kuitenkaan tunnistaisi miesten teokseksi. Thomyorkemaiset vokaaliosuudet kantavat biisin ytimenä, ja niin mahtava kuin suoritus onkin, olisin kaivannut levylle Digital Whiten tapaan vähemmän vokaalivoimaa ja enemmän naksuntaa pärskähteleviä koneisia rumpuja. Muutamia maistiaisia löytyy esimerkiksi täältä.

Listalta löytyville Villa Nahille, Wedding Crashersille ja Zebra and Snakelle haluaisin antaa lisäbuustia. Ainakin kahdelle ensimmäiselle olisin minäkin ääneni antanut. Zebra and Snakessa on potentiaalia, mutta soundi ei kuulosta vielä niin valmiilta kuin muiden mainitsemieni.

Ylex: Tulevaisuuden Tusina 2010
On Volcano
KA SO RE
Jaakko n’ Jay
Le Corpse Mince de Francoise
Keramick & Lobo
Villa Nah
Wedding Crashers
Zebra and Snake